Joskus kuulee kysymyksen, mistä arkkitehti saa uudet ideat ja visionsa. Ei ehkä ole yhtä selittävää selitystä, mutta ei liene väärin väittää, että matkimalla toista arkkitehtia tai jo rakennettua rakennusta. Joskus, kun lukee palkitun kilpailutyön arviointia, niin ei voi olla varma onko kyseessä viininmaistajan kuvaus viinistä vai ehkä taidekriitikon kuvaus taulusta. No, otin taas avuksi ChatGPT:n ja tekoäly kertoi seuraavaa:
”Arkkitehti voi saada vision suoraan asiakkaan tarpeista ja toiveista ja päästä kehittämään niistä ainutlaatuisen suunnitelman. Inspiraatiota ympäristöstä ja ympäröivästä maailmasta. Arkkitehti voi saada visionsa ympäristöstä, luonnosta tai jopa kaupunkikuvasta. Historiasta ja kulttuurista. Arkkitehti voi hakea inspiraatiota menneisyydestä ja kulttuurista ja yhdistää sen moderniin suunnitteluun. Taiteesta ja muotoilusta. Arkkitehti voi saada visionsa myös taiteesta ja muotoilusta ja soveltaa niitä arkkitehtuurin suunnitteluun. Yhteenvetona voidaan todeta, että visionsa löytö löytyy pitkälti arkkitehdin persoonaallisuudesta, kokemuksesta ja inspiraationlähteistä.”
Minulle matkailu on aina ollut yksi tapa laajentaa omaa ajattelutapaani arkkitehtuurin osalta. Onkin ollut kiehtovaa nähdä, miten rakennuksia tehdään eri puolilla maailmaa. Sanonta taitaakin kuulua, että matkailu avartaa.
Tällä kerralla matkamme suuntautui lähes kotinurkille Kööpenhaminaan. Helsingistä lento tuttavallisesti sanottuna Köpikseen kesti vain 1h35min.
Matkailijalle Köpis on ihanteellinen viikonloppumatkan kohde kokonsa puolesta. Keskustan alue on mukavasti käveltävissä ja jos kävellä ei jaksa on tarjolla kaupunkipolkupyöriä.
Tämän kertaisella kolmen yön matkallamme olimme valikoineet muutamat päänähtävyydet ja tietenkin keskustan alueen kanavineen. Kanavat ja vesi tuo kaupunkiin aina omanlaisensa tunnelman. Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa onkin aika paljon samaa varsinkin kanavien osalta. Molemmissa kaupungeissa on asuntoveneitä kanavien rannalla. Veneilyä harrastavana en oikein osaa haaveilla moisesta vaikka vettä rakastankin. Mielestäni asuminen ja vesi pitäisi voida pitää erillään. Lukija voi puolestani arvata syyn tähän mielipiteeseeni.
Kööpenhaminan päänähtävyytenä ei varmastikaan ole Dansk Arkitektur Centre, mutta meille se oli luonnollinen kohde pysähtyä. Unesco onkin nimittänyt Kööpenhaminan vuoden 2023 maailman arkkitehtuurin pääkaupungiksi.
Keskuksessa on tiivis näyttely tanskalaiseen arkkitehtuuriin ja heidän omiin ”alvar aaltoihinsa.” Satoja vuosia sitten rakennetut rakennukset ovat toki hienoja, mutta minua jaksavat aina hämmästyttää 1920 -luvun ensimmäiset funkkistalot, jotka voisi tuoda sellaisenaan tähän päivään ja kadun ihminen ei voisi arvata, koska tuo talo on tehty. Ks. kuva alapuolelta.
Kaikista yllä olevien valokuvien taloista ei uskoisi, että ne ovat 1920-luvulta.
Sydneyn oopperatalo on yksi maailman ikonisimmista rakennuksista ja pelkkä kuva kertoo, missä päin maailmaa olemme. Talon on suunnitellut tanskalainen Jørn Utzon (1918–2008). Utzon valmistui Kööpenhaminan taideakatemiasta vuonna 1942. Hän työskenteli myöhemmin myös Alvar Aallon toimistossa, jossa hän omaksui Aallon funktionalistisen ajatusmaailman.
Kerrotaan myös, että Eliel Saarinen saapui myöhässä nelihenkisen tuomariston kokoukseen ja pelasti Utzonin kilpailutyön hylättyjen joukosta ja sai muutkin tuomarit hyväksymään sen voittajaksi.
Tanskalainen arkkitehti Poul Henningsen (9. syyskuuta 1894 Ordrup, Tanska – 31. tammikuuta 1967 Hillerød, Tanska) suunnitteli ja rakennutti kuvan talon itselleen vuonna 1937 ja kutsui taloaan Gentoftenin rumimmaksi taloksi. Talo edusti irtiottoa sopimuksista ja hienouksista, mutta myös ennusti uutta tapaa rakentaa ja elää – tulevaisuuden huvila. Tanskassa häneen viitataan usein pelkästään nimellä PH.
Kuva:
Rocket&Tigerli-projekti on esimerkki parhaillaan käynnissä olevasta innovaatiosta. Kun rakennus valmistuu vuonna 2026, siitä tulee maailman korkein kantava puurakenteinen asuinrakennus. Rakennus on virstanpylväs puurakentamisessa – ei vain 100 metrin korkeudellaan, vaan myös siksi, että se esittelee innovatiivisen rakennusjärjestelmän. Kaikki kantavat rakennusosat, stabilointiydin mukaan lukien, on valmistettu puusta, mikä tarkoittaa, että torni painaa kokonaisuutena vähemmän kuin vastaavat rakennukset. Tämä mahdollistaa korkeampien rakennusten suunnittelun prosesseilla, joissa on matalampi hiilijalanjälki verrattuna perinteelliseen betoniin.
Wikipedia kertoo pyöreästä tornista seuraavaa:
Rundetårn on noin 34,8 metriä (kadun tasolta näköalatasanteelle) korkea torni Kööpenhaminassa, ja yksi kaupungin nähtävyyksistä. Vuonna 1642 valmistunut torni on osa laajempaa kompleksia, jonka tarkoituksena oli antaa ajan oppineille observatorio, koulukirkko ja yliopiston kirjasto. Tornin sisällä onkin yksi Euroopan vanhimmista observatorioista ja vanhin edelleen toimiva.
Yllä kuva tornin pienoismallista vasemmalla ja oikealla kuva oikeasta tornista.
Yllä hauska yksityiskohta pyöreän tornin keskeltä. Lasilattia, josta näkymä tornin pohjalle.
Patsaat kuuluvat kaikkiin kaupunkeihin ja joskus patsaasta tulee jotain suurempaa kuin itse patsas, kuten on tainnut käydä vasemman puoleiselle ”pienelle merenneidolle”. Wikipedia kertoo patsaasta mm. seuraavaa:
Pieni merenneito on Kööpenhaminan satamassa sijaitseva pientä merenneitoa esittävä kuvanveistäjä Edvard Eriksenin pronssiveistos. Se on sijoitettu rantakiville keskeisen Churchill-puiston merenpuoleiseen reunaan. Patsas paljastettiin elokuussa 1913. Edvard Eriksen veisti patsaan Carlsbergin panimosukuun kuuluneen Carl Jacobsenin toimeksiannosta. Jacobsen oli ihastunut H. C. Andersenin satuun ”Pieni merenneito” perustuvaan balettiin. Vuonna 1909 pääosaa esittänyt ballerina Ellen Price ei suostunut patsaan malliksi, joten veistoksen mallina oli Eriksenin vaimo Eline Eriksen. Pieni merenneito on nykyisin Kööpenhaminan symboli ja kaupungin tunnetuimpia turistinähtävyyksiä.
Iltanäkymää sillalta.
Tivoli oli vielä kiinni reissumme aikana. Wikipedia kertoo tivolista seuraavaa:
Kööpenhaminan Tivoli on tanskalainen, maailman toiseksi vanhin huvipuisto. Tähän päivään mennessä noin 300 miljoonaa ihmistä on maksanut pääsymaksun Tivoliin. Vuosittain siellä käy noin 4,5 miljoonaa ihmistä.
Upseeri Georg Carstensen sai huvipuistolle kuninkaallisen toimiluvan ja yleisölle se avasi ovensa 15. elokuuta 1843 nimellä Tivoli & Vauxhall. Alussa tivoliin kuului vain kaksi huvilaitetta: karuselli ja vuoristorata. Lisäksi siellä saattoi pelata pelejä kuten biljardia. Carstensen suunnitteli itse valtaosan huvipuiston paviljongeista ja ravintoloista. Jäljellä niistä ei ole enää ainoatakaan. Sen sijaan puinen vuoristorata vuodelta 1914 on yhä käytössä.
Tivolia iltavaloissa.
Satusetä Hans Christian Andersenin patsas katselee kohti Tivolia.
Tanskassa näkee myös taloja, joissa paksu puurunko on jätetty esille. Puurungon välit on muurattu ja rapattu. Olen aina hämmästellyt, miten nämä talot tai oikeasti puu on kestänyt lahoamatta rappauksen välissä? Meillä Suomessa tätä pidettäisiin rakennusvirheenä.
Kuvan ankkuri on kuolleiden merimiehien muistolle.
Kuvassa oopperataloa, Wikipedia kertoo tästä seuraavaa:
Kööpenhaminan oopperatalo eli Operaen på Holmen on Kööpenhaminassa sijaitseva Tanskan kansallisoopperan toimitila, joka vihittiin käyttöön 15. tammikuuta 2005. Sen on suunnitellut arkkitehti Henning Larsen, ja sen aloitteentekijä ja rahoittaja oli Arnold Mærsk Mc-Kinney Møller.
Satamat, veneet ja meri kiinnostavat allekirjoittanutta aina. Kuvan satama oli lähellä Pieni merenneito -patsasta. Ehkä jonain päivänä tänne voisi ulottaa kesäisen purjehdusreissunkin?
Yläpuolella yksityiskohtaa tanskalaisista tiilikatoista. Mustat tiilikatot on tehty maalaamalla. Itse olen aina vähän vähätellyt ja pitänyt turhana tiilikaton maalaamista, mutta toki, jos halutaan värjätä katto, niin mikä ettei. Maalin pinta näissä oli kiiltävä ja kattotiili oikeaa tiiltä, ei betonikattotiiltä, mitä meillä pääosin käytetään.
Näkymää kanavalla, kuvassa Kristian IV:nen panimo. Wikipedia kertoo tästä seuraavaa:
Christian IV’s Brewhouse (tanskaksi: Christian IV’s Bryghus) on rakennus Kööpenhaminassa , Tanskassa, vuodelta 1608. Huolimatta nimestä, jolla se nykyään tunnetaan, rakennusta ei alun perin rakennettu oluen panimoa varten. Se sijaitsee Slotsholmenilla sataman tuntumassa ja rakennettiin sotilaallisiin tarkoituksiin kulmalinnakkeeksi , osaksi Christian IV :n kaupungin linnoitusta.
Kuvassa on Rosenborgin linnaa. Wikipedia kertoo linnasta seuraavaa:
Rosenborgin linna on kuninkaallinen linna, nykyisin museo Kööpenhaminassa. Linnan rakennutti Tanskan kuningas Kristian IV vuonna 1606, ja kuninkaat asuivat linnassa 1700-luvun alkuun saakka.
Rosenborgin linna avattiin julkiseksi museoksi 1838. Siellä on näytteillä Tanskan kuninkaallisten esinekokoelmat 1500-luvulta 1800-luvulle. Linnasta tuli valtion omaisuutta 1849, mutta sen yksityiskokoelmat säilyivät kuninkaan omaisuutena.
Yllä olevissa kuvissa linnan sisätiloja. Maailman linnoja ja hallitsija palatseja vertaillessa taitaa kaikkialla olla yksi yhteinen ominaisuus, eli kultaa ja kimallusta pitää olla riittävästi. Lieneekö meidän suomalaisten puuttuvasta kuninkaasta johtuvaa, että meillä sisustaminen on ollut aina pelkistettyä. Ehkä tästä syystä olimme aika arkkitehtuurin huipulla, kun maailmalla vallitsi funkkiksen tyylisuunta.
Jukka ja keittiömestari kerjäävät tippiä😊
Polkupyöräväylät olivat Kööpenhaminan ominaispiirre. Pyörätiet kulkivat joka tien laidassa ja pyöriä oli paljon.
Kanavasta
Uutta asuntotuotantoa.
Matkailijalta usein kysytään mielipidettä kohteesta tai mitäs näitte lomallanne. Meidän kolmen yön Köpiksen matkamme oli hyvin pitkälti sellainen, jota osasimme odottaa. Sopivasti nähtävyyksien bongausta, ei kiirettä ja hyvin paljon kävelyä. Kännykän matkamittauksen mukaan kävelyä tuli yhden maratonin verran n. 42 kilometriä.
Ehkä minulle reissumme parasta oli arkkitehtuurin museo. Museossa olisi ollut nähtävää vaikka toiseksikin päiväksi. Kun olemme vierailleet Suomen vastaavassa museossa, niin kyllä me nyt hävisimme 0-6 tanskalaisille. Toivotaan, että saisimme Suomeenkin vielä kunnon arkkitehtuurimuseon ja mielellään sellaiseen rakennukseen, joka ei jättäisi ketään kylmäksi. Millainen se rakennus sitten olisi, ehkä jotain Kiasma potenssiin sata. Tämä tarkoittaisi tietenkin, että useimmat meistä eivät siitä rakennuksesta pitäisi, mutta näin se vain on, kun tehdään jotain WAU-tyylin taloa, niin siitä aletaan tykkäämään vasta kaukana tulevaisuudessa, jos silloinkaan.
Lyhyesti matkastamme voisi varmaankin todeta taas, olipa hieno reissu.
Helsingissä 16.4.2023
Jukka Laamanen
